Brändi täällä hei
Markkinointi on muuttunut: enää ei mietitä vain sitä, miten yritys voisi viestiä asiakkaalle, vaan sitä, miten asiakas voisi viestiä yritykselle. On oma haasteensa miettiä, miten asiakas saadaan lukemaan juuri meidän viestimme, ja kuinka tehdä siitä viestistä sellainen, että se jatkaa leviämistään digitaalisessa maailmassa. Sosiaalinen media mahdollistaa tämän kyllä, mutta vaikka se teoriassa voi kuulostaa helpolle, sitä se ei ole.
Asiakkaat eivät halua jutella kylmän ja virallisen logon kanssa. Some-aikakaudella, missä markkinointi on muuttanut muotoaan, sisältömarkkinointi jyllää ja kuluttajat eivät jaksa enää seurata mainostulvaa, vaan haluavat keskusteluja ja yhteisöllisyyttä, tämä olisi tärkeää huomioida. Brändeistä, yrityksistä ja niiden tuotteista, keskustellaan somessa kokoajan. Näihin keskusteluihin osallistumisella on merkitys, myös sillä, miten niihin osallistutaan. Some-katastrofit ovat aiheuttaneet sen, etteivät kaikki kuitenkaan uskalla osallistua keskusteluihin. (Sacks, 2013, 39.) Some-keskusteluissa voi olla vaikeampaa ilmaista itseään kuin face-to-face -keskusteluissa. Väärillä sanavalinnoilla voikin olla kohtalokkaita seurauksia.
Jokaisen yrityksen tulisi kuunnella ja vastata asiakkailleen, olivatpa nämä sitten somessa tai henkilökohtaisesti läsnä. USAssa brändien reagoinnit ja some-keskustelut ovat jo arkipäivää monelle, mutta Suomessa vastaavan törmää harvemmin. Personoimalla brändin, antamalla sille luonteen ja oman äänen, keskusteluista tulee aidomman tuntuisia, ei kylmiä ja virallisia viestejä, jotka menevät lakiosaston kautta. (Sacks, 2013, 38-39.) Erityisesti isompien yritysten ja organisaatioiden tämä voi tuottaa haasteita; toimintamalli voi olla hierarkkinen ja välillä viestinnässä voidaan olla syystäkin varovaisia.
Tietysti tähänkin on poikkeus: esimerkiksi Apple. Se ei ole helposti lähestyttävä, personoitu brändi, mutta pärjää vallan mainiosti. Sen tuotteet ovat sen verran hyviä, että brändi toimii ilman personoitua hössötystä. Jokin muu yritys, vähemmän halutuilla tuotteilla, ei pystyisikään samaan. (Sacks, 2013, 41.)
Vaikka personoimalla brändi, saadaan se helpommin lähestyttäväksi, ihmiset eivät välttämättä halua puhua suoraan tuotteelle. Ketään ei kiinnosta jutella vessapaperimerkille, mutta vessapaperin ympärille voi luoda hauskan hashtagin kuten Charmin, vessapaperia myyvä yhdysvaltalainen yritys, on tehnyt: #tweetfromtheseat. (Sacks, 2013, 42.) Pystyisikö samaan muillakin vähemmän mediaseksikkäillä tuotteilla?
Brändi-uskollisuus ei synny yhdestä, suuresta kampanjasta, vaan pienistä puroista; kommunikoinnista, hyvistä tuotteista, asiakkaan kuuntelusta ja jopa kevyestä viihteestä. Hyvä esimerkki pelottomasta ja kevyestä lähestymistavasta on vaatteiden vähittäismyyntiä tekevä Express USAssa: yrityksen toimitusjohtaja Lisa Gavales twiittaa nimellä @ExpressLisaG, tavallinen kuluttaja ei edes tiedä hänen olevan toimitusjohtaja. (Sacks, 2013, 41-42.)
Yhdyvaltalainen Denny’s ei valinnut toimintatavakseen sosiaalisen median best-practice strategiaa, vaan halusi luoda Denny’s ravintoloiden tunnelman someen: ”A diner is a place where conversations are happening all the time with a bunch of people”, kertoo Tyler Fonda, markkinointiyritys Gothamin strateginen johtaja. (Sacks, 2013, 42-43.) Denny’s jakaa sosiaalisessa mediassa esimerkiksi kissan pentujen kuvia, vaikka ne eivät liity millään tavalla ravintolaan. Sacks (2013, 43) vertaakin sosiaalisessa mediassa toimimista huumeiden myyntiin tai kasinon pyörittämiseen: ”creating an endless loop of pleasure and a need that can never be satiated”. "Social media is nothing more than a huge dopamine machine of likes and shares. And it is our job to feed the machine," Tyler Fonda, Gothamin strateginen johtaja sanoo (Sacks 2013, 43).
Viihteellinen lähestymistapa on kuitenkin vain yksi vaihtoehto. Osalle yrityksestä somessa viestinnän pohjalla voikin olla esimerkiksi informaation jakaminen.
Lähteet:
Sacks, D. 2013. Can you hear me now. Fast Company. Feb2013, Issue 172, Special section p36-43. 8p. 4 Color Photographs.
Asiakkaat eivät halua jutella kylmän ja virallisen logon kanssa. Some-aikakaudella, missä markkinointi on muuttanut muotoaan, sisältömarkkinointi jyllää ja kuluttajat eivät jaksa enää seurata mainostulvaa, vaan haluavat keskusteluja ja yhteisöllisyyttä, tämä olisi tärkeää huomioida. Brändeistä, yrityksistä ja niiden tuotteista, keskustellaan somessa kokoajan. Näihin keskusteluihin osallistumisella on merkitys, myös sillä, miten niihin osallistutaan. Some-katastrofit ovat aiheuttaneet sen, etteivät kaikki kuitenkaan uskalla osallistua keskusteluihin. (Sacks, 2013, 39.) Some-keskusteluissa voi olla vaikeampaa ilmaista itseään kuin face-to-face -keskusteluissa. Väärillä sanavalinnoilla voikin olla kohtalokkaita seurauksia.
Jokaisen yrityksen tulisi kuunnella ja vastata asiakkailleen, olivatpa nämä sitten somessa tai henkilökohtaisesti läsnä. USAssa brändien reagoinnit ja some-keskustelut ovat jo arkipäivää monelle, mutta Suomessa vastaavan törmää harvemmin. Personoimalla brändin, antamalla sille luonteen ja oman äänen, keskusteluista tulee aidomman tuntuisia, ei kylmiä ja virallisia viestejä, jotka menevät lakiosaston kautta. (Sacks, 2013, 38-39.) Erityisesti isompien yritysten ja organisaatioiden tämä voi tuottaa haasteita; toimintamalli voi olla hierarkkinen ja välillä viestinnässä voidaan olla syystäkin varovaisia.
Tietysti tähänkin on poikkeus: esimerkiksi Apple. Se ei ole helposti lähestyttävä, personoitu brändi, mutta pärjää vallan mainiosti. Sen tuotteet ovat sen verran hyviä, että brändi toimii ilman personoitua hössötystä. Jokin muu yritys, vähemmän halutuilla tuotteilla, ei pystyisikään samaan. (Sacks, 2013, 41.)
Vaikka personoimalla brändi, saadaan se helpommin lähestyttäväksi, ihmiset eivät välttämättä halua puhua suoraan tuotteelle. Ketään ei kiinnosta jutella vessapaperimerkille, mutta vessapaperin ympärille voi luoda hauskan hashtagin kuten Charmin, vessapaperia myyvä yhdysvaltalainen yritys, on tehnyt: #tweetfromtheseat. (Sacks, 2013, 42.) Pystyisikö samaan muillakin vähemmän mediaseksikkäillä tuotteilla?
Brändi-uskollisuus ei synny yhdestä, suuresta kampanjasta, vaan pienistä puroista; kommunikoinnista, hyvistä tuotteista, asiakkaan kuuntelusta ja jopa kevyestä viihteestä. Hyvä esimerkki pelottomasta ja kevyestä lähestymistavasta on vaatteiden vähittäismyyntiä tekevä Express USAssa: yrityksen toimitusjohtaja Lisa Gavales twiittaa nimellä @ExpressLisaG, tavallinen kuluttaja ei edes tiedä hänen olevan toimitusjohtaja. (Sacks, 2013, 41-42.)
Yhdyvaltalainen Denny’s ei valinnut toimintatavakseen sosiaalisen median best-practice strategiaa, vaan halusi luoda Denny’s ravintoloiden tunnelman someen: ”A diner is a place where conversations are happening all the time with a bunch of people”, kertoo Tyler Fonda, markkinointiyritys Gothamin strateginen johtaja. (Sacks, 2013, 42-43.) Denny’s jakaa sosiaalisessa mediassa esimerkiksi kissan pentujen kuvia, vaikka ne eivät liity millään tavalla ravintolaan. Sacks (2013, 43) vertaakin sosiaalisessa mediassa toimimista huumeiden myyntiin tai kasinon pyörittämiseen: ”creating an endless loop of pleasure and a need that can never be satiated”. "Social media is nothing more than a huge dopamine machine of likes and shares. And it is our job to feed the machine," Tyler Fonda, Gothamin strateginen johtaja sanoo (Sacks 2013, 43).
Viihteellinen lähestymistapa on kuitenkin vain yksi vaihtoehto. Osalle yrityksestä somessa viestinnän pohjalla voikin olla esimerkiksi informaation jakaminen.
Lähteet:
Sacks, D. 2013. Can you hear me now. Fast Company. Feb2013, Issue 172, Special section p36-43. 8p. 4 Color Photographs.